Uusin merkintä löytyy nyt bloggerin puolelta.

Luolaleijonan klaanin blogi

Pahoittelen mahdollisista linkkien päivittämisestä syntyvää haittaa. Linkkejä voi jo päivittää, sillä on tuo reality-ajassa päivittyvä blogilista niin kiva, että melkein jo pelkästään sen vuoksi voi siirtyä bloggeriin vaikka sen käyttö vähän kömpelöltä vielä tuntuukin.

Tässä kuussa ei oikeastaan ehtisi kirjoittaa blogia ollenkaan, sillä allekirjoittanut on hamstrannut koulussa päällekkäisiä kursseja, joiden läpipääsy vaatii aivan valtavan määrän työtä. Katsotaan nyt tulisiko muutama merkintä silti tehtyä

Aslan tutkii akvaariota tiistaina iltapäivällä

Aslanille kävi tiistaina pieni haaveri. Pojat olivat ulkohäkissä n. 5 minuuttia - kauempaa en antanut olla kun ilmat alkavat jo kylmetä. Päivällä Aslania rapsutellessani ja sylitellessäni mietin pariin otteeseen, että on sillä meidän Aslanilla kyllä isot tassut. Illalla naksutellessa sitten vasta huomasinkaan, kuinka isot: ilmeisesti tassu oli turvonnut pikkuhiljaa päivän mittaan. Aslanin tassuun oli pistänyt ampiainen! Ampiainen sen on täytynyt olla, kun niitä on pyörinyt tokkurassa tuossa pihalla viimeaikoina vaikka kuinka paljon, ja niitä on saanut väistellä kouluun lähtiessään.

Illalla tassu oli näin iso!

Kuva kyllä hämää vähän kun tassu on lähempänä kameraa. Eihän siinä muu auttanut kuin syöttää pienelle pala kyypakkauksen tabletista ja toivoa, että turvotus laskisi yön aikana. Aslan oli kuitenkin käyttänyt tassuaan aivan normaalisti koko illan - hyppinyt ja leikkinyt sillä, ja kiipeilypuutakin raavittiin. Piikkiä ei löytynyt, Aslan ei aristanut tassua tutkittaessa ja aamuun mennessä melkein kaikki turvotus oli laskenut. Onneksi selvisimme noin vähällä, eikä ampiainen pistänyt esimerkiksi kasvojen alueelle.

Sitten se haasteita ja hupia -osio. Allekirjoittanut on kovasti yrittänyt käyttää kaiken aikansa opiskeluun, mutta kissojen kanssa ollaan sentään ehditty lisätä naksuttelutuokio joka iltaan. Kissan aktivointi -kirjan lukeminen on vielä kesken, kun ei sitten ole sille jäänyt tarpeeksi aikaa. Se osio jonka olen jo lukenut (ja koko kirjan selailu moneen kertaan) on kyllä auttanut paljon ymmärtämään miksi kumpikin kissa toimii koulutustilanteessa eri tavalla. Haasteita naksutteluun tuo se, että pojat eivät yhtään tykkää suljetuista ovista. Onneksi on tuo isäntä apuna - hän viihdyttää toista kissaa sillä aikaa kun minä naksuttelen toisen kanssa.

Kosketuskeppiä en ole vielä löytänyt. Yhdessä lemmikkiliikkeessä oli kyllä naksuttimen ja koketuskepin yhdistelmä, mutta se ostos jätettiin vielä harkintaan. Pojat osaavat mielestäni totella aika kivasti näin “vasta-alkajiksi”. Aslan istuu sekä koskee kynän päähän. “Tänne-komentoa” kahdella alustaan taputuksella ollaan opettelemassa. Se on temppu, jota Raichu tekee itsestään (ollaan opetettu se sille kai vahingossa), joten haluan että Aslan oppii sen samalla tavalla. Aslan on rauhallisempi koulutettava, seuraa kiltisti ja kärsivällisesti ja tottelee fiksusti heti kun ymmärtää mitä siltä halutaan. Aslan kehräsi eilen kun näki naksuttimen, joten taitaa poika tykätä koulutuksesta Raichu taas on aivan innoissaan koulutuksesta. Se olisi supervilkkaana kissana tarjoamassa tassua samalla hetkellä kun istuu maahan (anna tassu -temppua ei olla vielä edes aloitettu), hötkyilee sinne ja tänne ja tekee temput aina vähän extramausteilla. Alkaa sekin onneksi hahmottamaan, mitä ‘istu’ tarkoittaa Sen kanssa saa olla kärsivällisempi, mutta toisaalta on ihana nähdä kuinka se oikein säteilee kun saa tehdä temppuja - muutamaa vanhaa itsestään opittua, sekä uutta “istu”-temppua ja kynän päähän koskemista. Se kissa sitten rakastaa toimintaa!

Olen viimeaikoina alkanut kyllästyä tähän Word pressin blogiin. Kaikki tuntuvat olevan jo bloggerissa, eikä tähän saa sitä ominaisuutta mikä bloggerissa on parasta - linkkilistaa, joka päivittyisi reaaliajassa ja josta näkisi heti kun joku lukemani blogi on päivitetty. Tai ainakaan minä en osaa sellaista Word pressissä tehdä Siksipä harkitsen siirtymistä vihdoinkin bloggerin puolelle. Laitan tänne äänestyksen (ilmestyy valitettavasti sivun alalaitaan, mikä on tämän sivumallin ehdoton heikkous), kannattaisiko siirtyä vai ei. Tiedän että siitä tulee extratyötä monelle muulle, jos joudutte päivittämään linkkinne, joten kysyn mielipidettä ensin =) Testiversio blogger-blogista on jo pystyssä, se löytyy täältä: http://luolaleijonanklaani.blogspot.com/

Kaverin perhe lisääntyi viime viikolla kahden karvaisen jäsenen verran, ja minunhan oli pakko päästä heti vauvoja vunttaamaan! Pikkuiset pojat olivat aivan ihania kehruukoneita, siroja ja nättejä. Kyseessä ovat  itämaiset veljekset Ice Olive’s Blaze Pokerface ja Ice Olive’s BBQ-Popcorn, Pokeri ja Poppari. Pokeri päätti tällä visiitillä olla se ujompi tapaus (pojat ovat olleet kotonaankin vasta muutaman päivän, eivätkä ole vielä täysin tottuneet uusiin koirakavereihinsa - veikkaanpa ettei mene kauaa kun kissat ja koirat jo nukkuvat yhdessä kasassa!), Poppari taas söpöili tädille oikein olan takaa, jakeli pusuja ja hurisi ja poseerasi kamerallekin kuin mikäkin filmitähti. Olisin voinut pakata ne reppuun mukaani, mutta ei kaveri antanut.. höh. Pokerilla ja Popparilla on oma uusi blogi, Lilarakettien blogi, mistä niiden kuulumisia voi käydä seuraamassa.

Ice Olive’s BBQ-Popcorn

Synnynnäinen filmitähti ja dieselmoottori

Ice Olive’s Blaze Pokerface

Supersuloinen pieni raketti ja puskutraktori

Eilen kävimme Turun kirjamessuilla. Oli meillä oikein erityinen syykin, sillä siellä julkaistiin ensimmäinen suomalaisten kirjoittama kissan virike- ja koulutuskirja, Kissan Aktivointi (Elina Väyrynen ja Jan Nyström). Kirja oli pakko saada heti, ja sen perusteella mitä olen sitä ehtinyt lukemaan, voin suositella sitä lämpimästi kaikille kissanomistajille. Kirja on todella kattava ja monipuolinen opas kissan aktivoinnista. Allekirjoittanut sai siitä uuden kipinän kissojen naksutinkoulutukseen (Aslanin kanssa naksuteltiin jonkin verran viime talvena, hyvällä menestyksellä mutta touhu jotenkin unohtui..) ja sekä Aslan että Raichu opettelivatkin eilen koskemaan mustekynän päähän. Molemmat osasivat oikein hienosti, minkä lisäksi Aslan istuikin aika hyvin Tänään on taas uusi koulutuskerta edessä kirjan oppien mukaan, vähän ennen iltapalaa.

Kannessa söpöilee ihana neitokainen Skazki Nereida, joka asustelee temppukissojen luona.

Kolmas uusi juttu on uusi objektiivi. Olen haaveillut Canonin EF 50mm f/1.8 -objektiivista viime talvesta asti, ja nyt syksyn tullen vihdoin ostin sen (mallin II mutta liekö tuossa mitään eroa). Se on vanhaa objektiiviamme valovoimaisempi, joten sillä saa kivoja kuvia pimeinä talvi-iltoinakin (mitään hyppykuvia en sentään lupaa). Tämän merkinnän kuvat on kuvattu sillä, ja aurongonpaisteessa sillä saa näin hienoja kuvia (kuva otettu suurinpiirtein kaupan ulkopuolella kun oli heti pakko päästä räpeltämään):

Joko päästään naksuttelemaan? Kysyy Aslan.

Kävimme tänään ostamassa Ikeasta keittiöön lampun. Matkaan tarttui myös yllätyslahja pojille - ihana valkoinen prinsessateltta! Isäntä olisi kannattanut mielummin äijämaista maastokuviosta retkitelttaa (jonka kuva näyttää yllättäen kadonneen Ikean nettisivuilta), mutta onhan tämä prinsessamalli nyt täysin sopiva meidän pojille.

Pojat päättivät kokeilla telttaa heti. Sinne piti mennä vuorotellen, niin että toinen tarkasteli ulkopuolelta miltä kokonaisvaikutelma näyttää.

Aika sopivan kokoinen! Henkilökunnallekin ostettiin pieni extratavara helpottamaan kissojen palvelemista, nimittäin pieni rikkakihveli hiekkalaatikon ympäristön puhtaanapitoon.

Aslanin mielestä se vain toimi paremmin hammasharjana…

…eikä kaunis telttakaan kovin kauaa ehjänä pysynyt, kun pojat alkoivat tositoimiin.

Teltan saa onneksi ponnautettua takaisin muotoonsa helposti.

Paljon kissablogeissa esiintynyt Ikea-hiiri jäi vielä kauppaan odottamaan toista kertaa. Läysimme vain nämä rotat, jotka vaikuttivat aivan liian suurilta meidän pikkupoikien saaliiksi!

Tampereen vilkas viikonloppu on ohi, ja luolaleijonan klaani kotiutunut taas tänne rannikkoseudulle. Hieno viikonloppu olikin! Näyttelyissä olimme lauantaina. Aslan ja Raichu toivat molemmat kotiin vihreän ruusukkeen jossa lukee “CAP”. Se tarkoittaa sitä, että Aslanilta puuttuu enää yksi serti ennen tittelin saamista =) Raichulle serti oli näyttelyuran ensimmäinen. Molemmat pojat pääsivät jopa TP:n valintoihin - kisasivat siellä toisiaan ja kolmea muuta kastraattipoikaa vastaan, joista paneeliin asti pääsi kaunissilmäinen punatabbynaamiosimsku.

Raichu pääsi ensimmäistä kertaa ikinä Heikki Siltalan kuvaan! Tarvinneeko tuota erikseen mainita, että olen siitä äärimmäisen iloinen - Raichu oli ihan peloissaan assarin käsissä tuomarioppilaan pöydällä, eikä siitä tainnut todellakaan olla helppoa saada kuvaa - Siltala oli niin kiltti, että otti vielä pari kuvaa arvostelun jälkeen niin että niitä tuli yhteensä kokonaiset neljä! Kiitos Heikki ihanista kuvista!

Kuva: Heikki Siltala

Kuva: Heikki Siltala

Entäs sitten kaikki ne sadat kissat! Kissanäyttelyissä tuntuu joka kerta siltä, että sitä seisoo vain paikallaan tuijottamassa kaikkia niitä ihania kissoja - eniten tietty jostain kumman syystä neloskategorian itämaisia otuksia Tällä kertaa upeita kissoja oli sattunut paikalle niin, ettei tiennyt minne päin olisi katsonut, ja en tiedä johtuiko pienistä ringeistä joihin näyttelyhäkit oli tällä kertaa laitettu vai mistä, niin jopa niiden ihanien kissojen omistajien tuli juteltua (pääsi juttelemaan!) paljon päivän mittaan. Mukavaa porukkaa oli kyllä paikalle sattunut

Yksi kissa, joka on aivan ehdottomasti mainittava erikseen on Aslanin sukulaistyttö Skazki Nereida eli Nexu. Neiti oli - jos mahdollista - luonnossa VIELÄ kauniimpi kuin kuvissa, aivan uskomattoman ihanalla pehmoisella turkilla varustettuna! Olen jo pitkään miettinyt, että jotain yhteistä tuolla Aslanin Skazki-sukuhaaralla kyllä on ulkonäössä, kun tietäisi vain mitä. Ehkä se on tuo viaton ilme? Paljon terveisiä ja rapsutuksia Nexulle ja kissakavereille, oli iloinen yllätys tavata neitokainen emäntineen =)

Skazki Nereida (Nexu)

Näyttelyissä tuli kuvattua valitettavan vähän. Pitäisi saada lisää valovoimaa ja lisää zoomia. Muutamia paneelikissoja kuvasin ihan harjoituksen vuoksi, jotta sain kokeilla käsintarkennusta. Osa onnistui, suurin osa ei Julkaisukelpoista materiaalia ei juurikaan tullut, tässä kuitenkin pari hyvin rakeista esimerkkiä:

Lueskelin eilen illalla uusimmasta Kissa-lehdestä (4/2009) artikkelia kissamuotokuvaaja Marita Kienasesta. Jutussa oli sivukaupalla aivan ihania kissakuvia - kuinka jokin olento voikin olla niin kuvauksellinen?! Olisi upeaa osata jokin päivä kuvata tuollaisia studiotyylisiä kuvia kuin hän ja monet muut ammattilaiset. Siihen tarvitsisi tietenkin paljon, paljon taitoa sekä hyvät vehkeet, mutta ajattelin että voisin aivan hyvin kokeilla itsekin. Tässä vähän kuvaussession saldoa.

Kuvat saa suuremmaksi klikkaamalla. Pahoittelen häiritseviä tekstejä, mutta yritän minimoida poikien kuvien joutumisen virtuaalikiertolaisiksi =)

Bonuskuva (epätarkka):

Eniten noissa kuvissa häiritsee se, että tausta ei ole tarpeeksi musta vaan lakana näkyy ryppyineen selvästi. Kissankarvojakin on joka puolella kuvia - kuinka ihmeessä joku voikin kuvata vaaleaa kissaa mustalla kankaalla ilman että kankaassa on yhtään ainutta irtokarvaa?

Osallistutaan tässä samalla vielä kissakuvahaasteeseen nro 120: Kahdella tassulla. Raichu vilkuttaa kaikille kahdella tassulla!

Muistin tuossa pari päivää sitten yllättäen että PIROK:han on jo aivan oven takana. Näyttelypäivä oli ollut kyllä mielen perukoilla, mutta kovin aktiivisesti sitä ei ole muistanut ajatella. Siksipä pääsi käymään niin, etten ollenkaan muistanut testiajella poikien korvia. Korvakarvojen poistamisen pitäisi saada korvat näyttämään isommilta, mikä on neloskissoilla yksi tärkeimmistä piirteistä (ja molempien meidän poikien heikkous). Me ei olla poikien karvoihin koskaan koskettu, ja olemmekin saaneet kuulla noottia muutamilta tuomareilta, varsinkin viime kerralla Pirokissa. Täksi kerraksi oli siis tarkoitus vihdoin kokeilla tuota toimitusta, toivottavasti ei jää kokonaan tekemättä vaikka testikerta nyt meni ainakin ohi.

Raichu puoliunisena aamulla. Raichun karvakorvat saa paremmin esiin klikkaamalla kuvaa isommaksi.

Aslan vastaheränneenä pohtimassa, mitä teksi ensimmäiseksi: vaatisiko ruokaa, vai herättäisikö Raichun leikkikaveriksi. Klikkaa kuvaa isommaksi.

En voinut vastustaa kiusausta kurkata tuomarijaot netistä jo ennen vahvareiden saapumista. Molemmat meidän pojat pääsevät Martti Peltoselle! =) Uutinen, mistä olen hyvin iloinen: ainakin junioreina Peltonen tuntui pitävän pojista, ja pojatkin esittelivät hänelle viime kerralla Turokissa (Aslan, Raichu) luonteensa parhaita puolia. Vaikka kumpikaan pojistamme ei mitään paneelimateriaalia olekaan, jaksoi Peltonen selittää kissojen hyviä ja huonoja puolia kiinnostuneelle noviisille. Ehdottomasti yksi ystävällisimmistä ja mukavimmista tuomareista joihin minä olen törmännyt!

Lähetimme muutama viikko sitten Aslanin kuvan Seiska-lehden Mainioin Mirri -kilpailuun, ja kappas vain - siellähän se herra komeilee finalistien joukossa numerolla yksi!

Käykäähän kaikki äänestämässä vuoden 2009 mainiointa mirriä

Aslan osallistuu tällä blogimerkinnällä kissakuvahaasteeseen, jonka aiheena oli ottaa muutama kuva 10 minuutin aikana ja kertoa niillä kissan arjesta.

• klo 19:20. Aslan on nukkumassa. Omistaja muistaa että antibiootin antaminen on jo 20 minuuttia myöhässä ja herättää Aslanin.

• klo 19:21. Aslan syö antibiootin.

• klo 19:24. Aslan tarkkailee jotakin (koiran ulkoiluttajaa?), mitä omistaja ei näe.

• klo 19:28. Aslan käväisee sisällä tarkkailemassa omistajaa ja joutuu Raichun yllätyshyökkäyksen kohteeksi. Aslan voittaa hyökkäyksen ja palaa pihalle. [Omistajan hitaudesta johtuen lyhyt tappelutilanne ei ehtinyt kameralle asti, joten tämä kuva on eilinen. Paikka oli kyllä alle puolen metrin päässä kuvassa olevasta ja tilanne päättyi aivan samalla tavalla Aslanin voittoon, joten toivottavasti pieni huijaus sallitaan.]

• Klo 19:29. Aslan tarkkailee edelleen jotain pihalla.

Sitten lisäksi on aivan pakko julkaista kuva ihanasta lahjasta, jonka Aslan sai eilen postissa. Mummu, joka kutoi pojille villatakit muutama viikko sitten, oli tehnyt Aslanille vielä toisen villapaidan jottei sen pitkä selkä palelisi =) Kyllä tyttökissat nyt pyörtyilevät kun meidän komea jätkä kävelee vastaan pihalla..

On aika taas päivittää klaanin kuulumisia pitkästä aikaa. Koulun alkaminen ja kiireinen viikko töissä on vienyt aikaa sen verran ettei blogin päivittämisestä ole ehtinyt edes haaveilemaan.

Aslan voi taas hyvin. Se on ollut yskimättä jo puolitoista viikkoa, eikä pienintäkään sairauden merkkiä näy. Raichukaan ei sairastunut, joten emme onneksi joudu peruuttamaan lähtöä Pirokiin muutaman viikon päästä kuten ehdin jo pelätä. Aslanin antibioottikuuri jatkuu tosin vieläkin, mikä tietää sitä että ruoka-aikojen kanssa saa olla yhä tarkkana että antibiootti tulee annettua ajallaan eikä samaan aikaan olisi tarjolla esim. kalsiumia.

Meillä oli tarkoitus osallistua kissakuvahaasteeseen 118: sylikissa. Molemmat pojista ovat sylikissoja omalla tavallaan. Raichu rojahtaa aina syliin mitä ihmeellisimpiin asentoihin kehräämään ja kerjäämään huomiota. Aslan taas makoilee mielellään vieressä, mutta toisaalta ei taida olla vierasta jonka sylissä se ei olisi käynyt pyörähtämässä. En ole kuitenkaan ehtinyt kuvailla poikien sylissä hyörimisiä, joten kaivoin erkistoista tällaisen ikivanhan kuvan Raichusta sylikissana. Saanee kelvata, ja ehkä vielä teknisesti ehdimme mukaan haasteeseenkin - onhan vielä sunnuntai

Bonuksena vielä näyte siitä, millaisia suurin osa kameralle tallentuneista kuvista on:

Raichu omana itsenään.

..ja laittaessani viimeisiä kuvia Raichu työntyi taas kirjoitusavuksi vääntäen itsensä oikein tyypilliseen Raichu-sylissä-asentoon, joten olihan se liitettävä mukaan Herra taisi olla sitä mieltä, että tietokone vie liikaa huomiota pois sieltä mihin se kuuluisi kohdistaa..