Kevät saa vipinää tassuihin!
Sunnuntaina, Huhtikuun 19. 2009 luokassa Klaanin kuulumisiaMeillä piti olla seuraavaksi paljon iloisia ulkoilukuulumisia päivitettäväksi tänne blogiin, mutta sitten perjantaina kävi niin että Raichu loukkasi tassunsa juostessaan rallia Aslanin kanssa. Pojilla oli menossa vielä normaaliakin nopeampi juoksukisa - ihmettelimmekin ääneen että kuinka ihmeessä ne oikein pääsevät tuota vauhtia. Yhtäkkiä lattialla näkyi verta, eikä sitä sitten auttanut muu kuin lähteä viemään Raichua naapurikuntaan päivystykseen tikattavaksi. Kello oli onnettomuuden sattuessa jo paljon, ja Raichu olikin nukutuksessa n. klo 23 illalla, kotona olimme keskiyön aikoihin. Tikkejä tuli komeat 6 kappaletta ja sen lisäksi antibioottikuuri ja kaulurinpitopakko.
Emme löytäneet mitään terävää mihin jalka on voinut osua, joten paras arvaus on, että Raichu on ottanut vauhtia juoksuunsa ikkunalta sälekaihtimesta. Ei kyllä uskoisi että sellaiseenkin voi kissa itsensä satuttaa, kun kaikki vaarallinen on pyritty pitämään poissa pöydiltä ja lattioilta ja visusti piilossa.
Niitä iloisia ulkoilukuulumisiakin on ehtinyt kasaantua jo useammaltakin valjastelukerralta, kun olemme saaneet nauttia jo useammasta lämpimästä päivästä tälle keväälle. Aslanin kanssa jatkamme tietenkin valjastelua vaikka Raichulle koittaakin nyt tauko. Kumpikin pojista on ollut hieman kauhuissaan ulkonaolosta, varsinkin jos lähellä on ollut lapsia, mutta kerta kerran jälkeen pojista on tullut hieman rohkeampia.
Ensimmäisillä kerroilla Aslanilla on ollut tapana istua paikallaan kuin tatti ja huutaa, että “Viekää minut kotiin!”, mutta viimekerralla lintuisa puska ja aidan alus alkoivat jo kiinnostaa niin että malttoi jo hieman tutkia ympäristöä.
Raichu taas on lähinnä seuraillut meitä ihmisiä, ja tullut mielellään vaikka syliin istumaan, mutta huomasi sekin viimeksi linnut ja aidan. Harmi että talomme pihassa ei ole turvallista päästää kissoja puskiin sillä ne ovat täynnä lasinsirpaleita ja roskia - asumme yhdellä kaupunkimme pahamaineisimmista alueista - eikä leikkikentillekään saa kissoja viedä. Mutta eivätköhän nuo pidä avoimemmallakin pysyttelystä kunhan ulkonakäymisestä tulee rutiinia eikä enää niin kovin pelota.
8 Kommenttia »
Kommentti @ Hra Mäykynen 19.4.2009 klo 18:56
Voi kurja, että Raichu on satuttanut jalkansa. Toivottavasti paraneminen on nopeaa, jotta kypärän saa pian heittää nurkkaanja ulkoilut pääsevät jatkumaan. Meillä tuollainen “sideharsopanta” ei pitänyt kauluria päässä montaa minuuttia, vaan jouduttiin hankkimaan tavallinen panta, mutta ehkä Raichu osaa käyttäytyä järkevämmin kuin Mäykynen 
Kommentti @ Luolaleijona 19.4.2009 klo 19:33
Noh, ensimmäisenä yönä meillä ei nukkunut kukaan kun herra hyppi metrin korkeudelle ilmaan ja repi neljällä tassulla kauluria pois. Pari kertaa se siinä onnistuikin, ja vietti sitten aamuyön lopulta ilman, kun henkilökunta oli liian horroksessa pystyäkseen tekemään asialle mitään. Nyt kauluri saa kuitenkin olla jo ihan rauhassa, ehkäpä Raichulla on jokin suuri suunnitelma näytellä rauhallista pari päivää ja yllättää sitten meidät “iloisesti”…
Paranemista odotellessa, jotta Raichukin pääsisi ulkoilemaan yhtä hienosti kuin herra Mäykynen 
Kommentti @ Varjoyrtti 19.4.2009 klo 22:27
Ota Raichu kaikki irti loukkaantumisestasi. Extra paranemisnamupaloja vaadit tietysti. Extra paranemispusihaleja tarvitaan pitkin päivää. Sanoisin jopa että nyt siulla on oikeus talon parhaaseen makuupaikkaan. Kaikki irti tilanteesta. Tsemppiä sulle. Röllö
Kommentti @ Salla 20.4.2009 klo 16:51
Voi Rai-Rai parkaa! Paljon paranemisia sinne ja toivottavasti mitään pahempaa ei tästedes tapahdu. Voin kyllä uskoa miten kovia pojat ovat juoksemaan kun sille päälle sattuu.
Kivoja nuo ulkoilukuvat, kyllä ne pojat tottuu varmasti ulkoilemaan kesän aikana. 
Pikku Myy on täällä nykyään hurjana joka kerta kun ikkunan avaa ja se tietää että pääsee häkkiin ulkoilemaan ja kuuntelemaan lintuja.
Paranemisia Raichulle!
Kommentti @ Luolaleijona 20.4.2009 klo 19:43
Raichu kiittää Röllöä hyvistä vinkeistä. Herra Raichu Ruikkunen onkin oppinut käyttämään tilannetta hyväksi ja kerjäämään säälipisteitä henkilökunnalta näyttämällä mahdollisimman surulliselta ja surkealta kaulurinsa kanssa, kun ei uskalla muka riehua eikä hyppiä sen kanssa. Ja kaulurihan kutittaa NIIN kamalasti, että sitä saa olla rapsuttamassa koko ajan Talon paras paikka taas on keittiön pöydällä, mieluiten aamiaisen aikaan lehden päällä, niin että henkilökunnan huomio on pakostakin potilaassa päivän uutisten sijaan. Eikä sitä raski tietenkään kieltääkään, kun toinen niin tykkää kun kaulurin alta rapsuttaa.
Extra leikkihetkiäkin potilas on juoninut itselleen, sillä jos kaulurin ottaa pois on Raichua leikitettävä ihan koko ajan ettei se nuolisi varpaitaan. Kun kaulurin on poissa ei Raichua huomaisi potilaaksi, kun meno on ihan yhtä nopeaa kuin aina ennenkin. Eli eiköhän hän tästäkin taas parane
Salla, toistan varmaan taas itseäni, mutta Aslan ja Pikku Myy on kyllä niin samiksia Aslanillakin on kamala halu päästä ulos, vaikka sitten kun maukuminen tuottaa tulosta, vähän vielä pelottaakin. Eiköhän tuo hurjan rohkea Aslan-leijona tuosta vielä rohkaistu
Raichu kiittää tsemppauksista ja paranemistoivotuksista
Kommentti @ heidi 22.4.2009 klo 20:05
Kovasti paranemisia Raichulle! Kevät ilmeisesti saa kissojen (ja ihmisten) päät pyörälle ja jalat vipattamaan. Täällä Kalle pennun touhuja seuratessa näkee monta läheltäpiti tilannetta, mutta onneksi mitään pahempaa ei ole vielä sattunut. Kallen kanssa ollaan käyty nyt pari kertaa valjastelemassa, mutta valjaat vielä haittaavat menoa ulkona. Iita taas mielummin nauttii ulkoilmasta parvekkeelta käsin. Kalle kuulemma haluaisi tulla yhtä komeaksi kun teidän herrat, toivottavasti ottaisi mallia herroilta myös valjasteluun.
Kommentti @ Elina 29.4.2009 klo 13:22
Heip!
Tuisku ja Meeri oppivat heti nauttimaan ulkoilun iloista! Vieraat ihmiset saattavat yhä vetää kyllä molemmat lyttyyn ja sitten pakosalle…
Meiko pelkäsi aluksi ulkona eikä halunnut tehdä muuta kuin pyrkiä takaisin sisälle. Siihen lääkkeeksi tepsi se, että kerran viikossa/kahdessa kiikutin sinne ja yritettiin uusiksi. Boxi mukaan “Turvaksi” ja myös sitä varten, ettei rappykäytävissä pääsisi tapahtumaan mitään traumaattista … Ainakin meidän rapussa asuu hirveästi koiria, meinaan! Kyllä se siitä läthee! Tsemppistä ja Sporttista, Aslan!
Kommentti @ Menina 3.5.2009 klo 22:37
Piti tulla tänne vielä erikseen kyselemään, miten Raichun tassu nyt voi? Toivottavasti paraneminen on mennyt hyvin! Hyvä että on osannut ottaa toipilasajasta kaiken irti
Vaikuttavat nuo teidän pojat sen verran vilkkailta, että voin hyvin uskoa miten tötteröt ei tahdo pysyä mukana vauhdissa
Tosiaankin, oikein hyvältä näyttää jo tuo poikien ulkoilu!
Meidän konkarikin pelkää edelleen lapsia, koiria, ihmisiä… mutta ulos on päästävä silti! Sylissä tai maastoutuneena hoidetaan ohitustilanteet Täällä osataan myöskin Aslanin tavoin määkyä sinne ulos… Kummasti tuo Kisunkin musikaalisen puolen esiin, kun pitää jatkuvasti laulella ja koittaa liehitellä palvelusväkeä lähtemään ulos
RSS-virta tämän artikkelin kommentteihin. URI jäljitykseen
Latautuu ...