Kissakuvahaasteen 116. aiheena on Sohvanvaltaaja.

Raichu on meidän sohvanvaltaajakissa. Molemmat noista käyttävät sohvaa yhtä paljon, mutta Raichulla on rennompi ja äijämaisempi nukkumistapa. Sen on miltei mahdotonta olla retkottamatta neljään eri ilmansuuntaan nukkuessaan, joten sohvan valtaaminen ei ole sille yleensä temppu eikä mikään.

Sohvan valtaaminen ei ole kiinni koosta, sen Raichu todistaa näissä arkistojen kätköistä kaivetuissa pentukuvissa. Täytyy vain tietää kuinka itsensä asetella, jotta mahdollisimman suuri pinta-ala sohvasta tulisi katettua. Kannattaa tietenkin myös valita kohde sopivasti jos sattuu olemaan vielä kovin pieni.

En malta olla lisäämättä joukkoon vielä yhtä pentukuvaa, jossa herra Raichu osoittaa kuinka makeasti kissanpentu voi nukkua:

Osallistumme vanhoilla kuvilla siksi, että herrat Näsä ja Viisas eivät olleet tänään laisinkaan yhteistyöhaluisia kissakuvahaasteen kuvauksissa. Yritin ystävällisesti selittää heille, että no niin, vallatkaapas sohva ihan luvan kanssa niin mamma ottaa kuvan, niin eikös vain Aslan ensin astele häntä pystyssä sohvalle:

“Ei nyt millään pysty venymään yhtään enempää.”

Ei mennyt kauaakaan kun Raichu hyppäsi avuksi. Aslanin avuksi, ei minun. Kiitti kaverit, mamma on oikein ylpeä avusta

“Me ollaan vain tällaisia pieniä kissoja eikä viedä laisinkaan tilaa, meitähän mahtuisi tänne vaikka kymmenen.”

Sohvakuvien perään vielä siitä ulkoiluhäkistä. Riippumaton toteutus on osoittautunut ylisepääsemättömän vaikeaksi tälle henkilökunnalle, joten pojat ovat saaneet tyytyä pyöränkorista, vaahtomuovista ja tyynynpäällisestä valmistettuun varapesään:

Raichu nauraa ilmeisesti linnulle, joka käy joka päivä pelleilemässä ja piipittämässä pojille. Mahtaa olla vitsikäskin tirppa.

Koska häkin pohja on hiekkaa, saivat pojat häkkiin kauraa.

Koko häkkiä ympäröi astinlauta isolla ja pienellä (kuvassa) tasanteella, joilla on mukava istua, maata tai juosta.