Viikon mittainen “marjanpoimintaretki” Kainuuseen on nyt takana, ja klaani palannut takaisin rannikolle.

Viikon ajan samassa asunnossa eleli rinnakkaiselämää kaksi rasavilliä nuorta miestä (eli nämä meidän Aslukka ja Ruiskunen) sekä vanha tätikissa Pikku-Tassu. Oli hassua nähdä miten viime kerrasta - josta oli kulunut jo puolisen vuotta - jatkettiin kissojen kesken aivan samaan malliin kuin viimeksi.

Pikku-Tassu oli poikia kohtaan etäinen ja ynseä (ymmärtäähän sen kun mokomia hulivilejä tuodaan toisen kotiin), Raichu lähinnä vältteli tätikissaa mutta vastasi Tassun murinaan takaisin murinalla jos olivat joutuneet vahingossa liian lähelle toisiaan.

Aslan kuitenkin jatkoi sinnikästä liehakointiaan, ja jos kylässä oltaisiin oltu toinen viikko, olisi Aslan saattanut päästä jo Tassun viereen asti nukkumaan. Sentti sentiltä, päivä päivältä Aslan nimittäin hivuttautui aina lähemmäs Tassua silmiään siristelemään niin että kun ensimmäisenä päivänä huoneen ovelle saapumisesta tuli vastaukseksi murinaa, pääsi Aslan loppuvaiheilla jo metrin päähän ilman mitään ongelmia. Aslan onkin tuollainen pikku hurmuripoika.

Samalla reissulla Aslanin hurmaustilille “kaatui” Tassun lisäksi yksi konduktööri, joka jäi kyselemään Aslanin rotuisista kissoista varmaankin 15 minuutiksi, eräs musta koiranpentu jonka kanssa Aslan oli IC-junassa naamat vastakkain pitkät tovit ja joka innoissaan nuoli Aslania (väliseinälasin läpi) ilman että Aslan edes viiksikarvaansa heilautti. Myös allekirjoittaneen serkkutytöt hurmasivat Aslanin tai toisinpäin, sillä vaikka pojat eivät ole päässeet lasten kanssa kosketuksiin kuin parisen kertaa sitten pentuaikojen, oli Aslan pian puskemassa ja kehräämässä kovaa tytöille. Raichu ujohkona herrasmiehenä päätti tarkkailla tilannetta ensin hetkisen saunan lauteiden alta, mutta huomasi onneksi sekin pian että eivät lapset mitään pahaa tee vaikka liikkuvatkin melkein yhtä nopeaa kuin kissat itse ja puhuvatkin melkein yhtä kovalla äänellä Huomiona kyllä että tytöillä on kissoja itselläänkin, joten osasivat olla oikein nätisti.

Pojat saivat reissulla ihanat lämpöiset villapaidat, syksyn uutta mallistoa. Paidat kutoi poikien “isomummu” eli minun mummu. Ne ovat kyllä ihanan pehmoiset ja hyvin lämpöiset tyynellä ilmalla.

Ulkoilu on kyllä nyt jäänyt lähes kokonaan. Reissun aikanakin pojat pääsivät ulos vain kahdesti aivan lyhyeksi aikaa, ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä. Aslan-parka on nimittäin vieläkin sairas! Sen yskä ei ole hellittänyt sitten millään. Nyt sillä on menossa kuukauden mittainen edellistä vahvempi AB-kuuri, jonka pitäisi tehota jopa klamydiaan jos tämä tauti nyt sitä on. Mitään muita oireita Aslanilla ei ole: ei rähmää, ei ruokahaluttomuutta, ei väsymystä. Raichu on pysynyt terveenä kuin ihmeen kaupalla tähän asti. Eilen illalla sekin kuitenkin “vihdoin” aivasteli ja tänään sillä on ollut rähmää silmissä. Tavallisen kesäflunssan sijaan olemme saaneet riesaksemme ilmeisesti jotain pahempaa, tai joka tapauksessa ainakin sitkeämpää.

.. niin,ja tuli siellä metsässäkin käytyä. Tässä muutama todiste Puolukat olivat tosin vielä liian raakoja poimittaviksi, mutta mukaan tarttui mustikkaa, vadelmia ja sieniä.