On kyllä hauska tuo Raichun häntä Melkein kuin toinen kissa siinä vieressä

Mun mielestä tuo itämaisten sirkuspelle ominaisuus on vaan positiivinen lisä. Tietysti välillä aamupalapöydässä kiskoessani kissaa irti juustosta, olen eri mieltä asiasta…

Wooo mikä instant puuhkahäntä!
Tuliko pojille kränää tuosta vierailijasta vai yhdessäkö tuumin lähtivät taistoon tunkeilijaa vastaan?
On se kyllä sääli, tässäkin kulkee muutama irtokissa ja isot on vaarat täälläkin vaikka emme ihan vilkkaimmassa kohtaa asukaan.
Pari naapuriamme käyttää kissojaan valjaissa takapihallaan, mutta joutuvat hakemaan ne kiireesti sisälle kun mouruava kolli lähestyy Eli ihan leikkaamattomiakin kissoja pidetään täällä kaupunkialueella vapaana - todella vastuutonta touhua.

Ai niin, ja kyllä se sirkuskissa ominaisuus siitä laantuu kun ikää tulee - tai sitten ei
Meillä on tuulikaapin oven kahva käännetty alaspäin ja on onneksi toooosi tiukka, joten ei meidän herrankaan voimat ihan riitä omatoimiseen avaamiseen.
Sitten löytyy vauvalukkoa ja omatekemiä paksusta metalli”langasta” taivuteltuja kahvan pitimiä… Olohuoneen verkko-oven saa suljettua kahdella hakasella - alkuun sanoin aina isännälle että “laita nyt se ovi niin kiinni ettei nuo näe” hihii, ei ne sentään ihan niin vaikeita ole oppineet avaamaan

Hauskoja kuvia. On kyllä aikamoisen muhkeat hännät pojilla noissa kuvissa.

Nuo irtokissat on kyllä aika harmillisia. Meillä Wallu menee aina sekaisin kun lenkillä tulee irtokissa vastaan ja sen perään yritetään lähteä ja sitten ollaan loppulenkki ihan vauhkona ja muristaan. Joskus se turhautui ulkotarhan ulkopuolella kulkevista kissoista kun ei päässyt niiden perään ja purki tätä turhautumista sitten käymällä Kisun päälle. :/ Tapana onkin ollut hätistää nuo irtokissat pois omasta pihasta, että Wallu saa mielenrauhan, heh.

Mainiot kuvat olet saanut räpsittyä….

Elina: Juu, se Raichun häntä tuntuu elävän aivan omaa elämäänsäkin välillä. Joskus sitä kutsutaan ihan omalla nimelläkin, Aslaniksi

Sirkuspelleominaisuus on kyllä noissa yksi ehdottomasti parhaista piirteistä. Toivottavasti se ei vähenisi vanhetessa ollenkaan. Noiden kanssa saa kyllä olla koko ajan nauramassa, jopa silloin kun kiskoo sitä kissaa irti juustosta (tai becelistä, mikä on meillä nykyisin suosittua) ;D

Menina: tuo kahvan kääntäminen oli todella hyvä idea. Pakkohan tässä on jotakin alkaa kehittelemään, kun sen tuulikaapin ideana oli toimia nimenomaan turvavyöhykkeenä etteivät pojat pääsisi karkaamaan pihalle. Paras koputtaa puuta, Alma saattaa olla parhaillaankin opettelemassa kuinka lukot tiirikoidaan auki viiksikarvoilla

Pojat tuijottivat vierasta kissaa aivan hiljaa, kenestäkään ei kuulunut pihaustakaan. Kun kissa lähti, pojat olivat aivan rentoja taas ja otivat aurinkoa. Olisin kyllä odottanut sihinää ja murinaa Ei nuo irtokissat todellakaan kivoja ole, ja vaikka nuo eivät niin säikkyisikään, niin niiden omasta puolesta tulee harmi.

Vulpes: ehkä Wallu onkin niin sosiaalinen että haluaisi saada niistä kissoista vain kavereita ;D No ei, varmasti ärsyttää kun tuntemattomat ilmestyy yhtäkkiä omalle reviirille eikä ollenkaan tiedä mitä ne haluavat.

Minna: Pojilla oli tosiaan yllättävän paksut hännät, mutta eivät taida vetää ihan vielä vertoja pitkäkarvaisille siskoilleen =) Malin häntä olisikin hieno nähdä pörhistettynä

Wau aika siisti balineesi ja javaneesi teillä… eiku!

Mua kyllä vähän kiukuttaa noi irtokissat : ( ! Pitäisivät kiinni. Upea ulkohäkki pojilla joka tapauksessa. Mä odotan että pääsisin koulujen loputtua (eikä olekaan kuin viel 4v…) muuttamaan johonkin missä olisi piha kissoja varten. Nyt meillä on vain toi partsi… myh.

Mä voin kyllä kuvitella hyvin, että Raichu ja Tuisku tulisi juttuun XD molemmat kunnon kiitureita ja epeleitä. Raichulla on ehkä rohkeempi päällepäsmärin luonne! Tuiskuhan on vieraita ihmisiä kohtaan vähän ujohko, mutta sydän sillä on täyttä kultaa!

Hihih, komeat sekundabalineesi ja javaneesi
Kahvan kääntäminen voi auttaa, tosin tiedän pari itämaista jotka ovat oppineet avaamaan oven niinkin. Meillä onneksi ei… ainakaan vielä, koputtaa puuta.

Aslan ja Tuisku olisivat varmaan hyvät kaverit, voisivat täräyttää päitään yhteen lelujen perässä juostessa Itseasiassa, kaikki vieraat aina sanovat Raichusta, että “tämä on ujompi kaveri tämä Raichu”. Minulla on itselläni vain kovin vaikea huomata sitä kun kaveri tunkee syliin jatkuvasti ja ryminällä tunkeekin

Satu: älä vain manaa, nuo vielä menevät ja oppivat avaamaan niitäkin

No sanotaanko näin, että isäntä sen koiran otti… On halunnut russelia useamman vuoden, muttei ole voinut ottaa vuokra-asunnon takia. Nyt sitten kun muutimme, se surffaili hulluna netissä ja yhtäkkiä meillä olikin sitten ruotsalainen pentu! Omat haaveeni aikuisesta kissasta eläinsuojeluyhdistykseltä saivat siis niskalaukauksen, ja otimme kissanpennun - minkä nuorena oppii sen vanhana ja niin etespäin. Molemmat siis tulivat meille lähes samaan aikaan, kissa 5 päivää ennen koiraa. Koiranpentu tulee maatalosta, jossa on sekä kissoja, että hevosia, joten se on tottunut. Kissalle tämä on vaikeampaa ollut Harrastamme “haavoittunutta ulinaa” jos koira jahtaa kissaa hampaiden kera - aika näyttää toimiiko. Mutta en kyllä terrieriä “valmiiseen” kissaperheeseen ottaisi, varsinkin kun noilla itämaisilla on varsin vahva reviirivaisto.