Luolaleijonan klaani pakkaa kimpsunsa ja vaihtaa kotiluolaansa kuun vaihteessa. Blogi on ja pysyy vanhalla paikalla, tällä kertaa vaihdamme ihan fyysisesti elinympäristöä slummiviidakosta (todella) pieneen, söpöön vaaleanpunaiseen rivariin. Täytyyhän sitä tutustua Turussa useampaankin asuinalueeseen.

Raichun jalka on parantunut täysin. Seuraavana päivänä tikkien poiston jälkeen, kun kaulurinkin sai heittää nurkkaan, ei koko haavasta ollut enää tietoakaan ja ralli jatkui entiseen malliinsa: Aslanista tuli Aslan the Fire Ball ja Raichusta Salama-Raichu. Kuka on tarpeeksi nuori tietääkseen pokémonit, ymmärtää kun sanon että Raichulla on kyllä ihan maailman sopivin nimi =D Nykyisessä asunnossamme on 2 huoneen ja tupakeittiön pituinen käytävä joka on tarpeeksi pitkä todella kovien vauhtien ottamiseen, joten saa nähdä kuinka pojat viihtyvät uudessa asunnossa kun käytävää ei enää ole.

Raichun astmarintamalla on huomattavissa pientä siitepölyärsytystä: Raichu on yskähdellyt nyt useammin. Eläinlääkäri varoitteli siitepölykaudesta kyllä jo syksyllä, ja koska yskähtely ei ole edennyt sentään varsinaisiksi astmakohtauksiksi, emme ole vielä lisänneet astmalääkkeen määrää. Ehkäpä viikko, pari ulkonaliikkumistaukoa voisi olla paikallaan. Raichun ulkoilu ei ole pässyt käyntiin melkein ollenkaan kun ensin oli haava tassussa ja nyt siitepöly vähän ärsyttää keuhkoja.

Aslanin ulkoilu edistyy hitaasti mutta varmasti. Suurempia menohaluja ei ruohikoiden hiipijällä vielä ole, mutta sentään ulkona jo liikutaan eikä kökötetä vain paikallaan. Olkoonkin että liikkuminen tapahtuu kotiin päin. Ohikulkijoiden aikaan täytyy painautua vatsalleen nurmikkoon, mutta kun ketään ei näy eikä kuulu, on Aslan melkeinpä jopa reipas ulkoilija. Ehkäpä kesällä oma postimerkin kokoinen minipiha tekisi ulkoilun opettelun hieman helpommaksi.

Kuten luultavasti jokainen on jo huomannut, tällä kertaa ei kuvissa näkynyt kissan kissaa. Kuvat ovat luontoretkeltä, todistusaineistoa siitä että Turun keväästä löytyy myös luonnon kauneutta.