Viikon mittainen “marjanpoimintaretki” Kainuuseen on nyt takana, ja klaani palannut takaisin rannikolle.

Viikon ajan samassa asunnossa eleli rinnakkaiselämää kaksi rasavilliä nuorta miestä (eli nämä meidän Aslukka ja Ruiskunen) sekä vanha tätikissa Pikku-Tassu. Oli hassua nähdä miten viime kerrasta - josta oli kulunut jo puolisen vuotta - jatkettiin kissojen kesken aivan samaan malliin kuin viimeksi.

Pikku-Tassu oli poikia kohtaan etäinen ja ynseä (ymmärtäähän sen kun mokomia hulivilejä tuodaan toisen kotiin), Raichu lähinnä vältteli tätikissaa mutta vastasi Tassun murinaan takaisin murinalla jos olivat joutuneet vahingossa liian lähelle toisiaan.

Aslan kuitenkin jatkoi sinnikästä liehakointiaan, ja jos kylässä oltaisiin oltu toinen viikko, olisi Aslan saattanut päästä jo Tassun viereen asti nukkumaan. Sentti sentiltä, päivä päivältä Aslan nimittäin hivuttautui aina lähemmäs Tassua silmiään siristelemään niin että kun ensimmäisenä päivänä huoneen ovelle saapumisesta tuli vastaukseksi murinaa, pääsi Aslan loppuvaiheilla jo metrin päähän ilman mitään ongelmia. Aslan onkin tuollainen pikku hurmuripoika.

Samalla reissulla Aslanin hurmaustilille “kaatui” Tassun lisäksi yksi konduktööri, joka jäi kyselemään Aslanin rotuisista kissoista varmaankin 15 minuutiksi, eräs musta koiranpentu jonka kanssa Aslan oli IC-junassa naamat vastakkain pitkät tovit ja joka innoissaan nuoli Aslania (väliseinälasin läpi) ilman että Aslan edes viiksikarvaansa heilautti. Myös allekirjoittaneen serkkutytöt hurmasivat Aslanin tai toisinpäin, sillä vaikka pojat eivät ole päässeet lasten kanssa kosketuksiin kuin parisen kertaa sitten pentuaikojen, oli Aslan pian puskemassa ja kehräämässä kovaa tytöille. Raichu ujohkona herrasmiehenä päätti tarkkailla tilannetta ensin hetkisen saunan lauteiden alta, mutta huomasi onneksi sekin pian että eivät lapset mitään pahaa tee vaikka liikkuvatkin melkein yhtä nopeaa kuin kissat itse ja puhuvatkin melkein yhtä kovalla äänellä Huomiona kyllä että tytöillä on kissoja itselläänkin, joten osasivat olla oikein nätisti.

Pojat saivat reissulla ihanat lämpöiset villapaidat, syksyn uutta mallistoa. Paidat kutoi poikien “isomummu” eli minun mummu. Ne ovat kyllä ihanan pehmoiset ja hyvin lämpöiset tyynellä ilmalla.

Ulkoilu on kyllä nyt jäänyt lähes kokonaan. Reissun aikanakin pojat pääsivät ulos vain kahdesti aivan lyhyeksi aikaa, ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä. Aslan-parka on nimittäin vieläkin sairas! Sen yskä ei ole hellittänyt sitten millään. Nyt sillä on menossa kuukauden mittainen edellistä vahvempi AB-kuuri, jonka pitäisi tehota jopa klamydiaan jos tämä tauti nyt sitä on. Mitään muita oireita Aslanilla ei ole: ei rähmää, ei ruokahaluttomuutta, ei väsymystä. Raichu on pysynyt terveenä kuin ihmeen kaupalla tähän asti. Eilen illalla sekin kuitenkin “vihdoin” aivasteli ja tänään sillä on ollut rähmää silmissä. Tavallisen kesäflunssan sijaan olemme saaneet riesaksemme ilmeisesti jotain pahempaa, tai joka tapauksessa ainakin sitkeämpää.

.. niin,ja tuli siellä metsässäkin käytyä. Tässä muutama todiste Puolukat olivat tosin vielä liian raakoja poimittaviksi, mutta mukaan tarttui mustikkaa, vadelmia ja sieniä.

Eläinlääkärireissuhan siitä Aslanin kesäflunssasta sitten tuli. Aivastelua seurannut yskä oli maanantaina jo melkein parantunut, mutta alkoi keskiviikon vaiheilla uudelleen ja oli sen kuuloista ettei sitä voinut enää katsella. Lisäksi huomenna on 8 tunnin junamatka edessä, ja mukavampihan se oli käydä kotona tutussa paikassa kuin alkaa reissun päällä etsimään eläinlääkäriä.

Joskus kyllä tuntuu että eläinlääkärit määräilevät antibiootteja melkein joka vaivaan (Raichukin söi pentuna aivan turhia antibioottikuureja astmansa takia), ja sellaiset saatiin nytkin. Aslanille, joka ne nyt melko varmasti tarvitsi, sekä myös täysin terveelle Raichulle, ihan varmuuden vuoksi. Toivottavasti noista olisi hyötyä eivätkä tulisi turhaan. Aslan sai myös kortisonipiikin yskää ja tukkoisuutta helpottamaan.

Pojat eivät vielä tiedäkään mitä huomenna on edessä. Pitkän junamatkan jälkeen päästään perille paikkaan, jossa odottaa vanha neitikissa Pikku-Tassu. Tassu on poikien vanha tuttu, joskin ei mikään paras kaveri Siitä lisää sitten ensi kerralla.

Tämä kissakuvahaaste on meille jo äärimmäisen hankala, ottaen huomioon että molemmilla pojilla on sen verran pitkulainen naama että voisin kuvitella olla vaikeaa edes saada sellaista ruttuun. Arkistojen kätköistä ei kovin kummoisia ruttukuvia löytynyt, joten tällä kertaa saadaan tyytyä tähän:

Kuva on niiltä ajoilta, kun Raichu viilsi jalkansa keväällä riehuessaan. Raichua potutti pitää tyhmää kauluria, joten ainakin sen naama on siinä mielessä “rutussa”.

Aslan oli alkuviikosta jo melkein parantunut eikä yskähtänyt kuin pari kertaa päivässä. Nyt se on taas yskinyt enemmän tänään ja eilenkin jonkin verran, joten tauti taisi ottaa takapakkia Huomenna on pitkä työpäivä tiedossa ja lauantaina kahdeksan tunnin junareissu, ei hyvä juttu ollenkaan. Näyttäisi siltä että pohjoisessa meitä odottaakin sitten ensimmäiseksi eläinlääkärireissu =(

Kuvailimme tuossa aamusella videolle Raichun ja Aslanin aamulaulua, joka esitetään joka aamu. Sen nimi on Oodi aamupalalle, ja usein se esitetään niin kovaa kuin kurkusta lähtee. Videolla äänet kyllä kuulostavat äärimmäisen hennoilta. No, eihän meidän pojilla mitkään tyypillisimmät simskuäänet toki olekaan, vaikka kyllä niitäkin saadaan aikaan jos on tarvetta

Juuri kun henkilökunta alkoi olla täysin toipunut omasta kesäflunssastaan, alkoi pikku-Aslan sairastaa. Reppana on aivastellut keskiviikosta asti. Eilen se aivasti jopa pikkurillin kynnen kokoisen räkäklöntin - uskomattoman ison kissaksi! Aivan sydäntä raastaa kun ei voi tarpeeksi auttaa toista. Tänään se alkoi yskimäänkin. Räkää ja limaa tuntuu olevan joka paikassa pienen kiusana.

Aslan on onneksi muuten terveen oloinen - syö, juo ja leikkii aivan normaalisti. Soitto eläinlääkärille kertoi, että jos flunssa pysyy tällaisena ja menee ohi viikossa, kyseessä pitäisi olla vain “tavallinen kissojen hengitystiesairaus” - mikä lie sekin sitten on. Ei kai se ole normaalia että harvoin kotoa poistuva sisäkissa jolla on rokotukset kunnossa saa tuollaisen räkätaudin aivan yhtäkkiä =( Syitä taudille en keksi muita kuin viime viikonloppuisen tampereenreissun ja VR:n lemmikkivaunut. Vaikka pojat olivat kantoboksissaan koko matkan, on vaatteistamme voinut kulkeutua kotiin jotain pöpöjä vaunusta. Mitäs tässä sitten tekee jos ei uskalla enää junassakaan matkustaa?

Älä huoli “pikkuveli”, minä pidän sinusta huolta.

Eläinlääkärin mukaan tauti kuulosti virukselta, ja siihen ei olisi muuta apua kuin lepo ja lämpö. Yskänkohtauksia olemme yrittäneet lievittää viemällä Aslan sylissä kylpyhuoneeseen, missä suihkusta tulee tulikuumaa vettä. Höyry tuntuu auttavan jonkin verran, mutta enemmän haluaisi tehdä. Alkuviikosta on kyllä edessä eläinlääkärireissu ellei kulta parane siihen mennessä.

Jos jollakin on kokemusta tällaisesta flunssasta, saa mielellään kertoa mikä olisi avuksi. En tiedä onko meillä nyt ollut uskomattoman huonoa tuuria vai mikä mättää kun eläinlääkärillä saa käydä useamman kertaa vuodessa. Vaikka minulla on ollut kissoja vähintään 75% eliniästäni, en ole tällaistakaan ikinä kokenut. Perustiedot noista tarttuvista taudeista olen lukenut, mutta eipä se vähäinen kirjatieto mitään oikeasti auta.

Sitä joskus hämmästyy, kuinka vähän kissan elämä todellisessa elämässä joillekin merkitsee. Kissa on hyvin pitkäikäinen perheenjäsen - ei lasten kesälelu, ei koriste, ei tavara jonka voi vain ottaa ja heittää pois kun ei enää jaksa. Tänään Turun Sanomissa oli juttu vuokralaisesta, jonka epäiltiin pitäneen likaisessa asunnossa kissaa ja koiraa. Tila voisi vastata kuvista päätellen heitteellejättöä.

Kyseisestä tapauksesta en tiedä mikä tilanne todellisuudessa oli, mutta kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Suomessakin. Jopa omassa kotikaupungissasi. Puhumattakaan niistä tuhansista “puolihoidolla” olevista kissoista, jotka metsästävät pääosin oman ruokansa ja pahimmillaan joutuvat selviytymään talvesta omin nokkinensa, niin pitkään kuin selviytyvät.

Muistetaanhan kaikki kissojen ystävät pitää huolta, että kissan hyvinvoinnille ja turvallisuudelle välttämätön tieto leviäisi eteenpäin? Kaikki eivät nykyäänkään tiedä tai välitä esimerkiksi siitä, että pennun tulisi saada olla emonsa kanssa elämänsä 12 ensimmäistä viikkoa kasvaakseen sosiaaliseksi ja reippaaksi kissakansalaiseksi. Pentu saatetaan ottaa liian aikaisin säälistä, “koska se olisi muuten lopetettu” tai pentutehtailijalta huonoista oloista. Näin tuetaan vain pentutehtailijan toimintaa, ja pian samalla emolla on uudet pennut hoidettavinaan.

SEY:llä on hienot internetsivut, joista löytyy paljon painavaa asiaa eläintensuojelusta. Sivuja kannattaa käydä lukemassa jokaisen, jolla on eläimet lähellä sydäntä!

Luolaleijonan klaanin testiryhmä on ollut taas vauhdissa. Uusia tuotteita on kertynyt tässä viikon sisällä vino pino. Tässä testiryhmän tulokset:

57. Sininen pörröhuiska

Zooplussan postipoika toi tällaisen ovellemme viime viikolla. Jo lelun avaaminen muovista sai Raichun järjen hippuset räjähtämään ja kissaparka ylikuumeni innostuksesta. Järkensä menettänyt Raichu hyppi, pomppi, vaani ja huitoi kuin mikäkin pikkupentu kunnes kunto loppui kesken ja testaaja #1 antoi tietä testaajalle #2. Aslankin piti tästä huiskalelusta ja jaksoi leikkiä sillä pitkään. Se on Aslanilta paljon, sillä se ei ole kummemmin huiskoista koskaan välittänyt.

Arvosana: 10

58. Kong Wubba Cat -hiiri

Samainen postipoika toi meille söpön pienen leluhiirimustekalasekoituksen, jota myös kong wubbaksi kutsutaan. Saimme idean kokeilla tällaista lueskeltuamme joskus aikoinaan Herra Mäykysen kokemuksia Wubbaleluista. Ajattelimme tietenkin, ettei meidän poikien purukalustosta olisi vastusta Mäykysen leuoille, mutta väärin ajateltu. Lelu sai meillä aivan samanlaisen suosion, ja 15 minuuttia ovikellon soiton jälkeen lelu oli jo tuhottu. Ainakin osittain - korva oli enää jotenkin kiinni, hiiriparan vatsa auki ja pumpulia lenteli ilmassa. Tälle lelulle tekisi mieli antaa hyvät pisteet koska se teki hetkessä pienistä lempeistä sisäkissoista verenhimoisia saalistajia. Toisaalta lelun huono raatelunkestävyys oli pettymys, joskin ei yllätys

Arvosana: 8

59. Smilla

Tässäkin asiassa lähdimme hieman matkimislinjalle. Zooplustilausta tehdessäni muistelin Meninan kokeilleen tätäkin tuotetta johon en ennen ollut kiinnittänyt kummemmin huomiota. Tuoteselostekin näytti hyvältä, ja hinta oli todella edullinen näin isoja purkkeja tilatessa. Meidän aina-niin-nälkäiset kastraattiherramme syövät melkein mitä tahansa, joten uskalsin klikata yhden satsin näitä ostoskoriin muiden tavaroiden kaveriksi. Kuten arvata saattoi, herrat popsivat tämänkin nassuunsa aivan yhtä ilolla kuin muutkin ruuat joita heille tarjotaan. Tätä tilataan ehdottomasti uudelleen! Jos jokin huono puoli on löydettävä, niin tämä ruoka on cosman tapaan yhtä tasaista mössöä, mikä tekee sen annostelusta ja näköjään syömisestäkin hieman hitaampaa.

Arvosana: 9,5

60. Cat Dancer

Tämä lelu ei tullut saksanmaalta, vaan naapurista. Lähellemme muutti nimittäin jokin aika sitten Musti ja Mirri, ja vaikka ostamme suurimman osan tuotteista Zooplussalta, on paikallista silti tuettava jotta se ei muuttaisi pois. Koskaan ei tiedä kun tulee tulenpalava tarve saada vaikkapa uusi kissanlelu sillä minuutilla, ja silloin eläinkauppa naapurissa voi olla aika hyvä juttu.

Testiryhmän toiminnasta olisi oikeastaan pitänyt ottaa video. Olen aivan varma, että tätä lelua on käytetty niihin elokuvien kohtauksiin, joissa kokonaisen kissalauman päät kääntyilevät tasan samaa tahtia puolelta toiselle. Näky oli nimittäin aika hupaisa, kun nassikat istuvat vierekkäin päät puolelta toiselle keikkuen lelun perässä Tämä lelu ei saa aikaan raivoisia hyppykohtauksia, mutta jaksaa kiinnostaa molempia kissojamme valtavasti joka ikinen kerta kun se otetaan esille. Hämmästyttävän yksinkertainen ja toimiva lelu!

Arvosana: 10

61. Koirien aktivointipallo

Kävimme tänään hakemassa Faunattaresta koirien aktivointipallon (kuvassa vasemmalla) oman kissaversiomme lisäksi. Tarvitsimme toisen, sillä kaksi kissaa ei osaa jakaa lelujaan, varsinkaan jos niiden sisällä on raksuja Toinen pyöritteli aina koko annoksen kerralla toisen katsoessa vierestä.

Koiraversio näyttäisi olevan itseasiassa parempi kuin pienempi pallomme. Se on helpompi täyttää, ja pienennettävän reiän ansiosta ei ole niin tarkkaa mitä raksuja sisään laittaa. Molemmat pojat hoksasivat pian pallon käyttötarkoituksen ja antoivat omat pyöritysnäytteensä - Aslan hellästi tassulla läpsien ja Raichu puskutraktorimenetelmällä. On se hienoa että tuo meidän poika osaa käyttää päätään =)

Arvosana: 9,5

62. Aivojumppalelu

Katselin joskus talvella Möykkyblogissa videota Meikosta leikkimässä kissan aktivointilelulla, ja olen siitä lähtien halunnut meille samanlaisen. Paikallisissa eläinkaupoissa kyseinen härveli oli vain omaan makuuni hieman liian tyyris, joten päätin kokeilla tehdä sellaisen joskus itse. Viime viikonloppuna Tampereen reissulla saimme vihdoin aikaiseksi tehdä oman lelun - tai minä en henk. koht. tainnut tehdä lelun eteen mitään, vaan toteutuksen hoitivat E-P ja hänen isänsä

Voi olla että lelusta tuli hieman liian helppokin, sillä molemmat pojat hoksasivat tekniikan alle viidessä minuutissa. Jotain vaikeustasoa siinä kuitenkin on, sillä pojat eivät ymmärrä että pallon alla voi olla nami jos ihminen ei ole siinä vieressä istumassa. Tälläkin hetkellä kaksi namia odottelisi eteisen lattialla ottajaansa..

Lelu on vielä muokkausvaiheessa. Saas nähdä mitä sille tekisi, reikiä voisi ainakin hieman syventää. Tänään  nimittäin..

.. Raichu näytti, että itämaisen kissan pitkulaiselle naamalle voi olla todellista käyttöä selviytymisessä.

Arvosana: tuote keskeneräinen, ei anneta

Jos jotakuta jäi mietityttämään mistä osat 57-62, niin luku on vain heitto. Testiryhmä ei ole aikaisemmin (muistaakseni) julkisesti testaillut mitään tuotteita, mutta onhan tässä aikamoinen luku tavaraa tullut testailtua ihan muuten vain.

Kissakuvahaasteen 116. aiheena on Sohvanvaltaaja.

Raichu on meidän sohvanvaltaajakissa. Molemmat noista käyttävät sohvaa yhtä paljon, mutta Raichulla on rennompi ja äijämaisempi nukkumistapa. Sen on miltei mahdotonta olla retkottamatta neljään eri ilmansuuntaan nukkuessaan, joten sohvan valtaaminen ei ole sille yleensä temppu eikä mikään.

Sohvan valtaaminen ei ole kiinni koosta, sen Raichu todistaa näissä arkistojen kätköistä kaivetuissa pentukuvissa. Täytyy vain tietää kuinka itsensä asetella, jotta mahdollisimman suuri pinta-ala sohvasta tulisi katettua. Kannattaa tietenkin myös valita kohde sopivasti jos sattuu olemaan vielä kovin pieni.

En malta olla lisäämättä joukkoon vielä yhtä pentukuvaa, jossa herra Raichu osoittaa kuinka makeasti kissanpentu voi nukkua:

Osallistumme vanhoilla kuvilla siksi, että herrat Näsä ja Viisas eivät olleet tänään laisinkaan yhteistyöhaluisia kissakuvahaasteen kuvauksissa. Yritin ystävällisesti selittää heille, että no niin, vallatkaapas sohva ihan luvan kanssa niin mamma ottaa kuvan, niin eikös vain Aslan ensin astele häntä pystyssä sohvalle:

“Ei nyt millään pysty venymään yhtään enempää.”

Ei mennyt kauaakaan kun Raichu hyppäsi avuksi. Aslanin avuksi, ei minun. Kiitti kaverit, mamma on oikein ylpeä avusta

“Me ollaan vain tällaisia pieniä kissoja eikä viedä laisinkaan tilaa, meitähän mahtuisi tänne vaikka kymmenen.”

Sohvakuvien perään vielä siitä ulkoiluhäkistä. Riippumaton toteutus on osoittautunut ylisepääsemättömän vaikeaksi tälle henkilökunnalle, joten pojat ovat saaneet tyytyä pyöränkorista, vaahtomuovista ja tyynynpäällisestä valmistettuun varapesään:

Raichu nauraa ilmeisesti linnulle, joka käy joka päivä pelleilemässä ja piipittämässä pojille. Mahtaa olla vitsikäskin tirppa.

Koska häkin pohja on hiekkaa, saivat pojat häkkiin kauraa.

Koko häkkiä ympäröi astinlauta isolla ja pienellä (kuvassa) tasanteella, joilla on mukava istua, maata tai juosta.

Mitä luolaleijonan klaanissa harrastetaan sateisina kesäpäivinä, kun ei voi mennä ulos? No tapetaan näätää tietenkin!

Herra Näätä on jokseenkin yksinkertainen eläin. Sillä ei ole kovinkaan suurta itsesuojeluvaistoa. Itseasiassa, ainoa asia joka herra Näädän pieneen mieleen mahtuu, on pallo jota se jahtaa.

Herra Näätä ei aina edes huomaa että sitä tuijotetaan.

Ja tuijotetaan. Ja tuijotetaan. Herra Näädän epäonneksi Aslan on oikein hyvä “hiirikissa” ja taitaa metsästyksen alkeet.

Niskasta kiinni vain.

Ja ravistellaan. Ja nakataan näätä ilmaan siinä toivossa, että se putoaisi maahan niska edellä.

Aslan osaa kuvion, kuten myös varovaisen räpsimisen tassulla. Raichu on enemmän tällainen seurapiirineiti: “Iik, mikä tuo on?!” Toisinaan, tuntiessaan itsensä urheaksi, nappaa Raichukin näädän häntään kiinni, mutta koska tämä näätä on rimpuilevaa sorttia, on Raichu saanut jo oppia, että näädän pallo ei tunnu kivalta kolahtaessaan tassuille.

Aslan tuo saaliin joka kerta kotipesään eli sänkyyn. Pro-metsästäjä osaa pitää kiinni jo yhdellä tassulla!

Ennen saaliin syömistä kannattaa varmistaa, että se on ihan varmasti jo kuollut.

Raato.

Kuvauksissa ei vahingoitettu eläimiä.

Kuten joku saattaa tietääkin, tarkoittaa sana “Raichu” muutakin kuin tuota meidän pientä marakattia. Nimensä Raichu on perinyt samannimiseltä Pokémonilta. Pokémon taas on Pocket Monsters, (taskuhirviöt), eli lastenohjelma ja iso kasa nintendon pelejä. Raichu syntyi pokémon-pentueeseen, ja on ottanut roolinsa Raichuna vakavasti.

Raichu on pieni ukkostyypin pokémon. Sen valttikortti on nopeus, minkä tämä pieni pallosalama on todistanut moneen kertaan. Raichu on Pikachun seuraava muoto, ja sen kuuluisi olla jotain hiiren ja kengurun välimaastosta. En tiedä, minusta tuo näyttää lähinnä kissalta (vaikka kyllä se loikkiakin osaa).

Pokémonit oppivat erilaisia liikkeitä taistelutilanteita varten. Meidän Raichun erikoisliikkeisiin kuuluu Tail Whip (piiskamainen häntä muuten tuntuu osuessaan tiellä olevaan esteeseen), Quick Attack (jota harrastetaan lähinnä Aslan-nimisen vihollisen päälle hyökätessä, kuten myös ruokakupin kilahduksen kuuluessa), Thunderbolt (tämä on se liike, kun kamera tallentaa vain mustan viirun siihen missä kissan piti olla) sekä Body Slam (harrastetaan jostain syystä rentoutuessa ja kehrätessä eikä taistelutilanteissa). Valikoimaan kuuluu lisäksi muun muassa Frustration (jos ruokaa ei tipu tarpeeksi nopeaa tahtia tai ulos ei pääse aivan sillä hetkellä), Thunder (edellisestä voimakkaammilla ääniefekteillä varustettu versio, jolloin henkilökunta kaipailee korvatulppia) sekä Rest, Attract ja Dig.

Tällä merkinnällä Raichu haastaa kaikki lukijat kertomaan, mistä heidän (lemmikkinsä) nimi on peräisin. Jos lähdet haasteeseen mukaan, ilmoitathan siitä täällä, jotta pääsemme seuraamaan =)

Kuvittele, että olet pieni kissa, joka aivan rauhassa viettää lämmintä kesäpäivää loikoilemalla auringossa. Yhtäkkiä (ja siis todellakin yhtäkkiä, koska olet tohelo urospuolinen itämainen kissa, jonka sisäkissan vaistot eivät paljon päätä huimaa) vieressäsi on Kissa. Isolla K:lla. Kyllähän siinä vähän hämmästyy.

Ei nyt sentään tarvitsisi balineesiksi tai itämaiseksi pitkäkarvaksi muuttua…

Juuri kun oli puhetta siitä kuinka vaikea on saada hyvää kuvaa kissan turkista, pojat päättivät antaa oikein taidonnäytteen. Ihanan muhkea on häntä, täytyy myöntää

Vieras kissa oli kyllä kaunis, hienon värinen ja tuntui ottavan kohtaamisen paljon coolimmin kuin meidän pojat. Harmi noita irtokissoja on silti aina nähdä, tässäkin on vain pieni metsä vieressä täynnä koiria, puistokemistejä, lapsia, ja metsän molemmilla puolilla erittäin vilkkaat tiet. Toivottavasti tällä selvästi jonkun omistamalla irtokissalla olisi parempi onni kuin enemmistöllä.

Kuten kuvasta näkyy, häkin maalaaminen ja viimeistely on vielä vaiheessa. Häkki on kuitenkin jo käyttökelpoinen, joten emme ole pitäneet sen kanssa enää kummempaa kiirettä.

Sitten vielä sitä simskun lajityypillistä käyttäytymistä. Ken itämaista kissaa halajaa, tietäköön että kyseessä on pieni sirkuspelle, joka _tulee_ oppimaan kaikki temput joita et haluaisi sen oppivan Toki tämä oli meilläkin tiedossa, ja olemmekin ihmetelleet että onpa hyvä tuuri kun nuo eivät sitä vielä ole oppineet. Nimittäin, avaamaan ovia. Tänä aamuna Raichu sen sitten keksi, ja päivän aikana tuulikaapin ovi on auottu jo 7 kertaa erittäin kovaäänisen äänimerkin kera. Pientä hienovaraista vihjausta, että olisi aika lähteä lenkille Pojat lenkkeilevätkin jo hienosti, tänäänkään ei piitattu edes pikkusateesta kun heinikossa oli niin jännittävää.